PARIKKALAN VANHA KUNNANTUPA

Tämä kulttuurihistoriallisesti arvokas talo on vanha pitäjän- ja kunnantupa, joka valmistui 1834.

Se on kunnan vanhimpia rakennuksia. Kirkko nousi naapuriin vuosina 1813-1817, mutta se vihittiin käyttöön vasta 1840.

Kirkonkylä, jossa kunnantupa sijaitsee, on Parikkalan vanhaa keskustaa, josta esimerkiksi pankit ja kaupat siirtyivät ”uuteen keskustaan”, Kangaskylään, noin 1950-luvulta alkaen.

Talo rakennettiin ajan tavan mukaan ensin savutuvaksi, joka tuli maksamaan hirsien ja muiden rakennustarpeiden lisäksi 210 ruplaa 10 tynnyriä ruista. Paikalla on tiettävästi ollut aiemminkin pitäjäntupa.

Ensimmäisinä vuosina talo toimi eräänlaisena ”köyhäinhoitolaitoksena”, josta pitäjän köyhät ja asunnottomat saivat katon päänsä päälle. Myös eri puolilta laajaa pitäjää saapunut kirkkokansa käytti tupaa vaatteidenvaihto- ja yöpymispaikkanaan. Alkuvuosina tuvan seinänvieriä kiertäneillä penkeillä lienee siis ollut monenkirjavaa yöpyjäjoukkoa.

Talo modernisoitiin 1844, jolloin sinne muurattiin uloslämpiävä uuni ja asennettiin hienot lasiset ruutuikkunat. Myöhemmin taloa laajennettiin ainakin kahdesti.

Talossa ryhdyttiin sen valmistumisen jälkeen pitämään pitäjänkokouksia, joita tätä ennen oli pidetty kirkossa – pitäjänkokouksissahan päätettiin sekä kirkolliset että maalliset asiat.

Kunnallishallintoon Suomessa siirryttiin vuoden 1865 jälkeen, Parikkalassa ensimmäinen kuntakokous pidettiin tässä talossa 1872 ja ensimmäinen kunnanvaltuusto nimettiin 1875. Pitäjäntuvasta tuli siis kunnantupa, ja myöhemmin kunnanvirasto.

Hirsiseinät ovat saaneet kuulla myös muun muassa viinanhöyryisistä tappeluista, tapoista, salavuoteudesta, varkauksista, kunnianloukkauksista ynnä muista luettuja tuomioita, sillä tupa on toiminut myös käräjäpaikkana. Ennen kunnansairaala-aikaa talo lienee palvellut myös lasten rokotuspaikkana, sillä elämään on jäänyt ”Nosta helmaa ja kaho kirkkoo” -kehotus, jonka rokotukseen tulleet lapsukaiset saivat kuulla.

Parikkala sai kirjaston jo 1840-luvulla, mutta kirjasto oman talon vasta 1960-luvulla. Tätä ennen kirjasto toimi eri paikoissa, myös kunnantuvalla, jonne se muutti vuonna 1905. Naapurissa, noin 300 metrin päässä, palveli myös Heinosen kirjakauppa, Suomen toiseksi vanhin maalaiskirjakauppa, joka oli perustettu vuonna 1898.

Vuonna 1899 perustettu Parikkalan Säästöpankki vuokrasi tilat kunnantuvalta 1912, ja 1918 talo sai myös sähkövalon, ensimmäisten joukossa Parikkalassa. Pankkihistoriasta kertovat edelleen kassaholvi ja kassakaappi. Omaan taloon Kangaskylään Säästöpankki pääsi muuttamaan 1950-luvun alussa.

Sotien aikana talossa toimi kansanhuollon konttori, josta käytiin hakemassa esimerkiksi ostokortteja. Keväällä 1940 ja syksyllä 1944 talon ohi, vanhaa Joensuu-Imatra-maantietä pitkin, kulkivat evakot kuormineen, ja evakkoja majoittui myös ainakin kirkossa. Pommejakin putosi lähistölle, mutta kunnantupa ja kirkko säilyivät.

Kunnantupana eli kunnanvirastona talo palveli aina kesään 1967, jolloin kunnanvirasto päätettiin siirtää vanhalle suojeluskuntatalolle Harjulinnaan, jossa se on edelleen.

Tuossa vaiheessa keskusteltiin jopa tämän 133-vuotiaan talon purkamisesta, mutta lopulta viisaus voitti, ja arvokas rakennus arvokkaassa ympäristössä säästyi.

Käsitöitä talossa on tehty 1970-luvun alusta, jolloin hirsiseinien suojiin perustettiin Etelä-Karjalan kotiteollisuusyhdistyksen käsityöneuvonta-asema, jonne hankittiin muun muassa kangaspuita. Kutominen oli Parikkalassa hyvin suosittua, ja tuvalla kudottiin mattojen, ryijyjen, kuultokudosten ja poppanoiden lisäksi muun muassa kansallispukukankaita.

1980-luvullta toimintaa luotsasi Etelä-Karjalan käsi- ja taideteollisuusyhdistys (käsityökeskus), ja myöhemmin talosta tuli Taitokeskus, ensin Taito Etelä-Karjala ry:n ja myöhemmin, yhdistymisen jälkeen, Taito Etelä-Suomi ry:n operoimana. Tuvalla oli vuosia myös ympäri vuoden avoinna ollut käsityömyymälä.

Vuoden käsityöneuvonta-aseman titteli Parikkalaan tuli 1990, ja jotain käsityöharrastamisen innosta sekä sen tärkeyden oivaltamisesta kertovat vuosittain nimetyt Vuoden toimikkaat (valokuvat löytyvät kudontasalin seinältä), jotka saattoivat olla ahkeria kutojia, rakentavia yhteistyökumppaneita tai vaikkapa erittäin lämmöllä käsitöihin suhtautuvia kuntalaisia. 

Kun Taito Etelä-Suomi ry päätti lakkauttaa Parikkalan Taitokeskuksen vuonna 2022, Parikkalan kunnan omistaman talon tulevaisuus oli jälleen mietinnässä. Tuvalla järjestetyissä yleisötilaisuuksissa esille nousi vahvasti se, että tuvalla haluttiin edelleen kunnioittaa perinteitä, tehdä käsitöitä ja etenkin kutoa. Tämän kaiken mahdollistajaksi perustettiin Parikkalan Perinne- ja taitoyhdistys Käspaikka ry jo samana vuonna.

Parikkalan kunnantuvan omistaa edelleen Parikkalan kunta.

Teksti: Lege Pajari-Kosonen